Jos kirjottaisin tänne viime viikonlopusta, kukaan ei uskoisi mua noitten edellisten takia. Tai no ehkä, jos ne uskoo että ihminen voi muuttua puolessa vuodessa mitä olis aika hölmöä olla uskomatta. Oikeestaan jo tätä edellinen viikonloppu oli ihan jonkun toisen elämästä. Samoin kesä. Koko aika oikeestaan noiden edellisten kirjotusten jälkeen on ollu silmiäavaavaa. Elämää, siksi sitä kutsutaan. Musta tuntuu etten uskalla kirjottaa siitä viikonlopusta tänne -- jos joku on vaikka eksyny kun toinen nimeni on aika tunnistettava. Mutta niin siitä silmien painamisesta ja kuinka näen vain jonkun yhden ihmisen ... Surullista kyllä, se ei ole muuttunut miksikään. Tai en vie tiedä onko se surullista vai ihanaa. Kirjotin muuten kirjan marraskuussa, osallistuen NaNoWriMoon (suosittelen kaikille jotka haaveilevat kirjan kirjoittamisesta). Sen nimi on Fairy Gnomy Tale ja se kertoo tontuista( joilla ei ole siipiä) ja keijuista (joilla on siivet). Hirveetä paskaa koko kirja mutta onpa nyt olemassa kuitenkin... Ja muuten vielä. Eikä unohdin ihan täysin!! Tien et se oli hyvä idea. Voi jeesus. Irokeeseja ja hetken tie on kevyt. Abstraktia taidetta: aghjji ooisj kijaa.

Just because I'm losing, does it mean I've lost? -coldplay (ainaki jotain tonnepäin)